AMANDA ALHO
Henkilökohtainen teos, valokuvaus 21/22
Arvostamiani ihmisiä elämäni varrelta
Astuin sisälle ihmissuhteisiini ja aloin pohtia niiden merkitystä itselleni.
Heidi - tätini
Hän on ihminen, joka välittää suurella sydämellä, vaikka hänellä itsellään olisi omia huolia. Hän on kulkenut mukanani koko elämäni ajan.
Sinikka - mummini
Olen oppinut häneltä paljon. Yksi opeista on se, että on ok ettei osaa kaikkea. Tärkeää on vaan hyväksyä se, että ei osaa jotain. Apua voi aina pyytää, siksi olemme täällä yhdessä. Toinen oppi on, että elämä ei ole aina niin vakavaa, välillä voi vaan olla ”pollottaa”, kuten mummillani on tapana sanoa.
Kari - pappani
Hän on oiva esimerkki siitä, kuinka elämässä on mentävä eteenpäin ja uskottava itseensä. Hän ei ole antanut kiusaamiskokemusten lannistaa itseään. Ihailen myös hänen ahkeruuttaan, sillä hän jatkaa edelleen työtään jäähdytinkorjaajana.
Hanna - mammani
Ihailen hänessä sitä, että hän on omalla esimerkillään näyttänyt, ettei koskaan ole liian myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan. Mamma valmistui diakonissaksi keväällä 2008 ollessaan 58 vuotta. Hän edelleen hankkii osaamista eri kursseilla ja on opettanut ikäihmisille digitaitoja. Yhteisvastuu keräyksessä hän on toiminut Heinolan keräyspäällikkönä 3 vuotta.
Anni - kaverini
Hänellä on taito bongata ympäristöstä pieniä ja kauniita yksityiskohtia luoden ikään kuin uusia maailmoja. Hänellä tuntuu myös olevan aina aikaa perheelleen ja kavereilleen.
Suvi - kaverini
Suvi on ihminen, jonka elämän asenteesta minulla on opittavaa. Hän kulkee jalat maassa kohti unelmia ja on tyytyväinen omaan elämäänsä. Se asenne heijastuu myös siihen, kuinka lempeästi hän suhtautuu muihin ihmisiin. Erityisesti ihailen hänessä sitä, ettei hän pidä näköään esteenä elämän valintojen äärellä.